Blogin ylläpito loppuiGravesta lähtemisen jälkeen koska Verbbarin kämpillä ei enää ollut verkkoyhteyttä tarjolla. Tässä kootusti tunnelmia reissun jälkimmäiseltä puoliskolta...

Viimeinen varsinainen hiintopäivä La Gravessa oli niin luminen, että hissi ei auennut lainkaan. Edellisen päivän tavoin siirryimme Monetieriin, jossa pääsimme hiihtämään erinomaista metsähiihtoa. Monetierissäkin ylähissit olivat suurimman osan päivästä kiinni, mutta iltapäivällä pääsimme hurjastelemaan myös yläosan pariin otteeseen (pistöörit tosin kävivät kertaalleen kohtalaisilla kierroksilla...) Päivän loppu oli loistava koska ryhmän muut jäsenet väsyivät ja hiihtelimme Matin + oppaan kanssa kolmistaan... Paluu Graveen oli intressantti olosuhteiden osalta: 23km:n matkaan meni tunti ja vartti. Parasta viihdettä oli katsoa kun italialaiset tavasivat keskellä lumimyrskyä ketjujen asennusohjeita - pari perheriitaa oli varmasti tuloksena.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä aamusta ajelemaan kohti Verbieriä, mutta taivaan ja hissien auetessa La gravessa emme pystyneet millään vastustamaan kiusausta jäädä vielä puolikkaaksi päiväksi puuteroimaan... Hiihto ja lumi oli loistavaa. Lopettilimme noin puolikahden aikaan ja siirryimme kaivamaan vuokra Focusta esiin viikon aikana sataneen lumen alta. Focus saatiin puolessa tunnissa liikkeelle ja matka kohti verbbaria käyntiin. Grenoblen nurkilla CarreFour ihastutti tarjonnallaan ja ostimme viikon sapuskat samoin tein. Samasta liikkeestä kartturi Sillanpää osti myös "sixpacin", joka paljastuikin mäyräkoiraksi....kyseinen kartturi oli aika tohkeissaan ja sunnuntai sovittiin välipäiväksi hyvissä ajoin ennen Geneveä! Välipäivä oli kyllä muutenkin tarpeen sillä viimeiset 7 päivää oli hiihdetty hyvin aktiivisesti ja tuloksena oli lähes 40km vertikaalia. Noin viiden ja puolen tunnin reissaamisen jälkeen päästiin verbieriin ja todettiin kämppä erinomaiseksi (sijainti Medranin naapurissa eikä neliösenttiäkään kokolattiamattoakattoaseiniä). Illalla tarkastettiin tilukset...oli muuten ainoa kerta allekirjoittaneelle kun kävin missään muualla kuin pubissa - erikoista!

Verbier tarjosi viikon aikana hyvää hiihtoa ja seuraa sekä muutamia vähäisiä kommelluksia, joista mainittakoon yksi kadonnut nokialainen ja lennolta myöhästyminen... Verbierin osalta kuvat saavat kertoa tunnelmista enemmän. Latailen niitä ehkä nyt heti tai sitten en....

Bökä

 

 

 

 

Aamulla  tehtiin päätös Serre Chevalierin Monetieriin siirtymisestä. Olosuhteet olivat sen suuntaiset, ettei Graven yläpää ollut tänäänkään aukeamassa. Automatkan aikana ilma alkoi osoittautumaan kirkastumisen merkkejä ja perillä Monetierissä olikin aurinko täysillä ja kevät päällä. Keskus sinänsä oli odotetun kaltainen "sunski -resort" hiihtokouluineen ja lapsiperheineen.

Parin tuolihissin jälkeen pääsimme toppiin ja heti lämmittelylaskulla päästiin pienen traversauksen jälkeen oikein loistavalle pikku seinämälle, jossa lumi ja jyrkkyys kohtasivat jalossa muodossa. Valitettavasti kuvamateriaalia ei tässä vaiheessa vielä maltettu kerätä...

(Australian vahvistus tuli juurikin kämpillemme lainaamaan läppäriä, joten tämä tarinointi jatkuu myöhemmin....)

No niin, "aussin" huomenna alkavaa aika ripeää 50h:n kotimatkaa saatiin hieman selkeytettyä ja voidaan palata takaisin päivän epistolaan. Warmupin jälkeen laskettiin seuraavaksi jonkun ison bowlin kautta koko matka aina ala-asemalle saakka ja lumiolosuhteet suosivat edelleen - kovin ahkeria (puuterin) pöllyttäjiä ei tunnu alueelta löytyvän... Ennen lounasta  laskettiin vielä kahteen kertaan pientä haikkaamista vaatunut noin 300 vertikaalimetrin mittainen nautinnollisesti aukeava jyrkähkö "kuru". Jälkimmäisellä kertaa sinkki alkoi kuitenkin haittaamaan ja päätimme lumisateen alkaessa siirtyä väliaseman kuppilaan lounaalle. 

Paskan sipulikeiton jälkeen sukelsimme takaisin tuuleen ja tuiverrukseen tarkoituksena tehdä noin "20 min" haikki viereiseen toppii. Haikki tehtiinkin mutta kesto osoittautui lähes kolminkertiaseksi rämpimiseksi. Kaiken kukkuraksi ylhäällä todettiin seinä liian vaaralliseksi ja tultiin häntä koipien välissä jonossa takaisin samaa harjannetta kuin kiivettiinkin... Paska reissu mutta tulipahan urheiltua. Päät oli porukalla sen verran huurussa, että todettiin yhteen ääneen, jotta no more free skiing! Takaisin autolla oltiin 16.30, joten eipä siihen olisi paljon temppuja enää mahtunutkaan. Tie oli myräkästä huolimatta onneksi edelleen auki ja pääsimme sujuvasti takaisin Graveen.

Huomenna on viimeinen hiihtopäivä Gravessa. Kylässä sataa parhaillaan railakkaasti vettä mutta sehän tulee tunnetusti ylhäällä lumena....

 

Tämä aamu aukeni samoissa merkeissä kuin eilinen: lunta oli tullut yön aikana mukavasti ja lisää puuteria varisi tavaalta koko ajan mukavaa tahtia. Ylempi junamunahissi ei ollut auki koko päivän aikana, joten laskut koostuivat lumentäyteläisesta metsähiidosta P2- ja P1-asemien välillä. Kun vielä pilvetkin päivän aikana välillä päästivät auringon pilkottamaan, niin ei voi kuin todeta laskuolosuhteiden olleen todella hyvin kohdallaan; lunta riitti ja näkyvyys oli mainio.

Ennen lounasta vedettiin neljä kertaa 700 metrin metsähiihdot ja lunta riitti erinomaisesti. Lounaan jälkeen vielä yksi samanlainen, jonka jälkeen todettiin reisien olevan valmiit kylään laskua varten. Joten loistavasta kelistä huolimatta päivän saldo jäi alle 5000 vertin, mitä voidaan pitää mukavana palauttava treeninä näillä seuduilla. Lisäksi kun seurueen saksalaistohtori lupasi tuoda illalliselle muutaman tabun voltareenia, niin huomenna pitäisi olla todella kovassa iskussa.

Koska valoa riitti tänään edellisiä päiviä enemmän, niin saimme aikaiseksi hieman enemmän valokuvamateriaalia:

Ensin pari kuvaa Bökän suhteesta lumeen:

Mike from Australia sai pari kuvaa Masasta:

Ja pari muuta ryhmän jäsenta, ensiksi Mike from Australia ja sitte oppaamme Dominic:

 

Ja lopuksi vielä illan kulttuuriannoksena hieman La Graven maisemia:

Videotakin saatiin hieman otettua, mutta valitettavasti ei taida saada jakoon tänne. Palaamme asiaan huomenna.

 

 

Edellisistä poiketen päivä aukeni lumisateisena ja melko pitkälti sinkin vallitessa. Ylhäällä kuitenkin näkyvyys yllätti (aluksi) positiivisesti ja luntakin oli kertynyt jo tuossa vaiheessa hyvinkin 20-30 senttiä. Ensimmäinen runi saatin vedettyä läpi erittäin hyvissä olosuhteissa, mutta toisella kesken Trifide zeron sinkki iski armotta. Edellä mainittu kuru oli kuitenkin erittäin mainio ja varsinkin loppuosa oli kerännyt lunta aina lantioon saakka.

Lonaan jälkeen ja näkyvyyden huonottua siirryttiin hiihtämään P2-P1 välissä sijaitsevia hauskoja metsäpätkiä. Pariin kertaan vedettiin tuo 700 vertikalin metrin metsäpätkä ja varsinkin toinen kierros oli aika tekninen veto, mikä johti toisen lapin polttajan hyytymiseen. Väen väheneminen johti klassisesti pitojen paranemiseen ja päivä päätettiin P3:lta kylään (1700 vertikaali metriä).

Matti kuorsaa eareissansa jo sen verran kovaa, etten pysty keskittymään tarinointiin tämän enempää.

AB

ps. ulkona lumisade on vihdojn tauonnut ja taivas kirkastunut - huomenna tulee olemaan superia!